Heijastuksia ja kasvukausia

Näyttely syntyi kokemuksesta olla pisteessä, jossa mennyt ja tuleva asettuvat päällekkäin. Tähän hetkeen johtaneet valinnat ovat vaatineet pysähtymistä ja vaikeiden tunteiden kohtaamista: surua, häpeää, kateutta, pelkoa, inhoa ja katkeruutta.

Fototropismi kuvaa kasvien tapaa kasvaa ja suuntautua valoa kohti. Omien kokemusten liittäminen itsestä erilliseen olomuotoon on tehnyt mahdolliseksi pohtia näitä aiheita etäämmältä, eksymättä niiden keskelle. Siksi näyttely ei tarjoa ratkaisuja eikä pyri lohduttamaan tai selittämään. Sen sijaan se tarkastelee ilmiöitä, eleitä ja muutosta, joka tapahtuu hiljaa ja katseilta piilossa.

Teosten kuvat on rakennettu peilin paloista, ikään kuin lasilla maalaten. Palat on yhdistetty tiffany-tekniikalla ja kiinnitetty puupohjille. Ne heijastavat ympäristöään ja katsojaa. Heijastus ei säily samana, vaan elää valon ja liikkeen mukana.

Näin katsoja ei jää ulkopuolelle, vaan tulee osaksi teosta ja sen kertomusta. Se, mikä tapahtuu varjossa, ei katoa, vaan muuttaa muotoaan ja kulkee rinnalla. Vähän kuin ollakseen tukena, tuli sitten sadetta tai paistetta.