Armi ja Tarja Jaloniemi: Graafisia kuvitelmia

Aiheet Armi ja Tarja Jaloniemen töihin tulevat luonnosta, Kalevalasta, eläimistä ja tunteista suodattuneina heidän rajakarjalaisen kulttuurinsa läpi. Kaikille asioille ei ole sanoja eikä selityksiä mielikuvien äärettömyydessä:

– Ihmiset ympärillämme, musiikki, vuodenajat ja kokemuksemme piirtävät viivansa piirroksiimme. Tunnemme jatkavamme menneiden sukupolviemme asenteita, isovanhempiemme evakkotietä Kuuttaren ja Päivättären vaihtaessa vahtivuoroaan vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan aikojen alusta asti. Tämä tapahtuu huolimatta siitä, että elämme nyt aikataulutettuina ja kellon mukaan kiirehtien ehtiäksemme kaiken kokemaan ja tekemään, Armi ja Tarja kuvailevat aiheidensa taustoja.

Sisarukset katsovat, että luova työ on kuin kalliomaalaus: haluamme ilmaista olemassaoloamme, painaa kädenjälkemme johonkin, muistoksi toisille, merkiksi olemassaolostamme. Uskomukset, kuvitelmat ja näkymättömät voimat sekoittuvat kuvaksi. Kuvissa voi olla ajatuksia ja tunteita ihmisistä, jotka ovat jo edesmenneitä.

Kuva toimii muistojen kuljettajana. Kuva on tulkinta omasta ajastamme, muistojen ikiaikaisessa ketjussa. Pian elämäntyyli vaihtuu, keksitään uusia asioita. Asioille on keksittävä uusia sanoja ja merkityksiä, ja on ratkaistava uusia ongelmia.

Kuvat tuovat mieleen makuja, ääniä, tunteita ja monenlaisia muita merkityksiä. Kuviin voi säilöä rakkautta, asennetta ja monenlaista muuta sisältöä ja symboliikkaa. Kuljetamme kuvia mielessämme ihmisistä, joita olemme kohdanneet, ja menneiden sukupolvien perintönä tulleita taipumuksia, tapakulttuuria ja tarinoita.

– On ollut melko helppoa tehdä sisarusten kesken yhteistyötä, kun jaamme tunnekokemuksia koko elämämme varrelta peloista, iloista ja kuvitelmista, samasta kasvuympäristöstä, Armi ja Tarja vetävät yhteen työskentelytapaansa.

– Ymmärrämme helposti toistemme tunnemaailmat ja vahvistamme toistemme kuvitelmia ja pelkoja. Tämä on syntynyt elämänmittaisesta yhteydestä, välillä hermojakin kuluttavasta hionnasta, lapsuuden kepposista, yhteistyöstä ja rakkaudesta, jota ei sanota ääneen. Olemme löytäneet yhteistyöhön rajat, joiden sisällä voi mutkattomasti toimia. Sanoilla on yhteisinä käsitteinä, tunteina, kokemuksina, väreinä, tuoksuina, kuvina, ääninä ja kaikin mahdollisin tavoin muodostunut keskenämme yhteinen monisyinen kieli, jossa toistemme käsitys on helppo muuttaa ideasta kuvakieleksi, jonka sisarusten kesken jaamme. Äänensävystä jo ymmärrämme, mikä on totta, mikä on hätänä, missä huumoria.

– Samasta asiasta on kyse töissämme: luomme yhteistyönä ideat, lopputulos on näkemyksien yhdistelmä. Ideat ja sanat itävät ja ottavat ravintoa juurillaan perinnöstämme tuotuna tekniikan maailmaan.

Teoskuva: Armi ja Tarja Jaloniemi, Tuliketut