Kotona taiteessa

Mitä jää jäljelle kun kaikki menetetään? Missä on koti, kun kartanon päärakennus tuhoutuu tulipalossa tai vasta valmistunut hirsinen kotitalo jää sodan jalkoihin isän taistellessa rintamalla? Tänä vuonna esittäytyvä, 50-vuotisjuhlaansa juhlivan Vantaan kaupungin “koti” -teeman mukaisesti kuratoitu näyttely tutkii näkymättömiin jäävän kodin historiaa. Nissbackassa asuneiden Ramsayn ja Pullisen perheiden jäseniä yhdistää 1930-luvulla tapahtuneet samankaltaiset kokemukset, joiden keskiössä on kodin menetys – asia, joka on surullisen ajankohtainen myös meidän aikanamme.

Näyttelyssä esillä oleva esineistö kartoittaa Nissbackan historiaa sadan vuoden varrelta aina Ramsayn perheen vaiheista Pullisen vuosiin. Vanhan kartanon ajoilta esineitä on säilynyt niukasti, koska käytännössä kaikki tuhoutui päärakennuksen tulipalossa joulukuussa 1934. Sen suurempaa arvoa onkin täten annettu niille fragmenteille ja sirpaleille, joita on säilynyt: vanhan 1796 Jakob de la Motten aikaisen päärakennuksen kukkapenkistä löytynyt kahvikupin sirpale, tulipalon tuhkasta löytynyt Venäjän vallan aikainen sotilasmanttelin nappi sekä vanhojen valokuvien kokoelma. Historiallisen esineistön rinnalle on asetettu taidetta, jossa säilyneet sirpaleet saavat kontekstinsa: kodin.

Näyttelyn läpi kulkee ajankohtainen kotoutumisen teema, joka tiedostaa skotlantilaisen Ramsayn suvun saapuneen aikanaan Suomeen “työperäisinä maahanmuuttajina” (palkkasotilaina Ruotsin kuninkaan armeijaan Liivinmaalle 1573) ja Pullisten saapuneen “sotapakolaisina” Terijoelta 1939. Elämän muisti muodostuu siitä, mitä ihmiset kantavat mukanaan matkatessaan rajojen yli turvallisempaa elämää etsiessään: esteettiset arvot; kauneuden kokemuksen joka puhkeaa kukkaan uusissa puutarhoissa ja maalauksissa; sen kodin ja turvapaikan, jonka taide meille lopulta tarjoaa.