Hanna Kanto: Tikku sormessa

Hanna Kanto on käsitellyt taiteessaan pohjoisen luonnossa tapahtuvia prosesseja ja muutoksia usein luonnontieteellisistä lähtökohdista. Viimeaikoina hänen työskentelynsä on kuitenkin keskittynyt ihmisen läsnäolon ja toimijuuden tarkasteluun, ja maalaukset ovat esitelleet metsän siimeksessä tai puusavotassa puuhailevien hahmojen toimia fyysisenä, usein huvittavaakin ponnistelua vaativana suorituksena. Nyt hyttysten kiusaamien marjastajien ja himosienestäjien rinnalla katse tarkentuu metsän puihin sekä niitä toimeliaasti kerääviin ja sahaaviin käsiin. Puu on läsnä niin aiheena kuin materiaalina, kun metsän erilaiset kytkökset, verkostot ja toimijuudet piirtyvät esiin nykymaalauksen keinoin.

Suomalaisille tuttu luonto näyttäytyy Kannon teoksissa sekä käytännöllisenä että kompleksisena. Hän lähestyy aihettaan henkilökohtaisen kautta tuoden samalla esiin metsän ekologiset, taloudelliset, utilitaristiset ja myyttiset merkitystasot. Yhdistelmä luo arkisille tilanteille ja ilmiöille leikillisen, paikoitellen surrealistisen vireen. Orgaaniset ja teolliset aiheet, abstraktit elementit ja luonnontieteeltä estetiikkansa lainaava välineistö viittaavat moniulotteisesti luontosuhteeseemme sekä lajillemme tyypilliseen luonnon varantojen tutkimiseen, keräämiseen, järjestämiseen ja hyödyntämiseen. Teemat laajenevat myös posthumanistisiin pohdintoihin luonnon aistimisen ja arvostamisen merkityksellisyydestä.

Hanna Kanto (s. 1981) on torniolaislähtöinen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee nykyisin Helsingissä. Hän työskentelee pääasiassa maalaamalla, mutta hyödyntää myös muita tekniikoita, kuten keramiikkaa, itsenäisinä teoksina tai maalaustensa osina. Valmistuttuaan taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2007 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2022 Kanto on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Keväällä 2025 hänen tuotantoaan nähdään Turun taidemuseon lisäksi Havremagasinet -taidehallissa Bodenissa.

Näyttelyä tukee Museovirasto. Taiteilijan työskentelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.