Sammaljätit

Neljä valtavaa, hohtavan vihreää hahmoa on juurtunut Öruddenin metsikköön Söderlångviksissa. Tästä tulee heidän pysyvä kotinsa ja pikkuhiljaa heistä tulee osa ympäröivää luontoa – toivottavasti heidän päällensä alkaa kasvaa oikeaa sammalta. Vangitseva salaperäisyys ympäröi Sammaljättejä, joiden todellista alkuperää ei tunneta: ovatko he matkustaneet luoksemme rinnakkaistodellisuudesta, vai kuuluvatko he meille tuttuun maailmaan?

”Sammallapset ovat itsenäisiä, eivätkä he tarvitse aikuisten apua”, Simonsson kertoo. Hän on antanut jokaiselle lapselle oman tehtävänsä, jotka ovat kaikki yhtä tarpeellisia matkaseurueen yhteiselon ylläpitämiseksi. Jotkut kantavat selässään erilaisia työkaluja ja muita esineitä. Toisten mukana kulkee eläimiä, jotka antavat vihiä läheisestä luontosuhteesta. Jätit kommunikoivat viittomakielellä äänettömästi toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. Äänetön kommunikointi kuvastaa teosten taustalla olevaa ajatusta utopistisesta maailmasta, jossa ihmiset, eläimet ja muut olennot eläisivät rauhanomaisesti rinnakkain. Ehkä Sammaljätit voidaan mieltää ihmettelyn muistomerkeiksi, oppaiksi mielikuvituksellisempaan maailmannäkemykseen. Totuuksien julistamisen sijaan he kutsuvat meitä kyseenalaistamaan, unelmoimaan ja kuvittelemaan lasten pelottomaan tapaan. ”On tärkeätä antaa tilaa myös sellaisille ajatuksille, jotka vaikuttavat aluksi absurdeilta”, Simonsson kuvailee.

Teoskokonaisuutta täydentää Perttu Haapasen säveltämä musiikkiteos Sammaljättien laulu, joka soi auringonnousun ja -laskun aikaan, sekä kello 12 ja 15 kesäkaudella. Miltä jättiläiset lapset kuulostavat ja mistähän he laulavat

Valontuoja
2022
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali
(4,22 x 1,5 x 1,68 m)

Metsikön valontuoja. Hän kantaa selässään köysillä kiinnitettyä lamppua. Kirjoituspöytävalaisinta muistuttava lamppu näyttää hämmentävän arkiselta fantasiaolennon kyljessä, kuten myös t-paidan päälle puettu liivi ja sortsit. Valontuojan viittoma kuvaa lampun ja valon lisäksi sitä merkittävää hetkeä, jolloin valo syttyy palamaan. Lasten tavoin valo mielletään usein toivon ja tulevaisuususkon symboliksi. Valontuojan tehtävänä saattaa olla myös vaikeiden asioiden valaiseminen. Minkälaisia toiveita sinulla on tulevaisuudelle?
Ystävyys
2022
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali
(3,04 x 2,14 x 2,06 m)

Pienen lammen edessä istuu lapsi kaikessa rauhassa. Huomaavaisen kuuntelijan tapaan hän nojaa kevyesti eteenpäin. Arvoituksellinen hymy karehtii suupielessä. Sammakko ja orava ovat löytäneet tiensä hänen avoimiin kämmeniinsä, jotka lepäävät ristissä olevien jalkojen päällä. Vaikka ensivaikutelma vihjaa yhteenkuuluvuudesta, jää heidän suhteensa luonne mielikuvituksemme varaan. Teos kutsuu meidät pohtimaan, millä ehdoilla ystävyys voi syntyä ja keiden välillä. Mitä ystävyys merkitsee sinulle?
Vaeltaja
2022
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali
(4,16 x 1,24 x 2,08 m)

Suksilla ja sauvoilla varustettu vaeltaja on kulkenut kumpujen keskelle, kenties valmiina kartoittamaan tuntemattomia alueita. Hän kertoo omasta tehtävästään koskettamalla avointa kämmentään toisen kätensä kahdella sormella. Viittoma toteutuu liikuttamalla sormet kämmenen yli, jolloin se tarkoittaa kävellä tai vaellus. Koska viittomakieli perustuu pitkälti liikkeisiin, sen ilmaisuvoima on sidottu suoraan kehoon ja kosketukseen. Kosketus on yksi tapa oppia tuntemaan maailmaa, matkustaminen toinen. Matkustaminen voi myös olla sisäänpäin suuntautunutta liikettä, joka vie syvälle muistoihimme ja maisemiin, josta emme välttämättä ole vielä tietoisia.
Keräilijä
2022
Rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali
(3,64 x 1,7 x 2 m)

Hänen kätensä antavat lempeän vaikutelman, ikään kuin ne kantaisivat herkkää näkymätöntä esinettä. Tämä viittoma tarkoittaa kerätä. Simonsson keräsi osana taiteellista prosessiaan työhuoneeltaan esineitä, joista hän suunnitteli omat varusteensa jokaiselle hahmolle kunkin tehtävän mukaan. Keräilijän pakkauksesta löytyy erilaisia kasveja, keppejä, puukko ja muita esineitä, jotka voisivat toimia työkaluina. Mikä on keräämisen ja säästämisen arvoista, ja kuka sen päättää? Jatkuvassa muutoksessa olevassa maailmassa hyödyttömältä vaikuttava asia saattaakin yhtäkkiä muuttua tarpeelliseksi.

Jättien laulut
Sävelätäjä Perttu Haapanen

Kim Simonsonilla oli heti melko alussa ajatus gibbonapinoiden äänistä, sekä jättien aamu-, päivä- ja iltalaulusta, jotka tapahtuisivat luonnon ja auringon mukaan. Tein ihan ensimmäiseksi Kimille erilaisia demoja, joista sitten valikoituivat nämä huhuilevat äänet. Seikka, että sammaljätit jäävät liikkumattomina metsään ja sammaloituvat vähitellen, ohjasi ajatusta pois päin ihmismäisistä äänistä ja luontomaisempaan suuntaan.

Jättien laulut asettuvat jonnekin gibbonien huhuilun, linnun laulun ja ihmisten kuorolaulun väliin. Gibboneiden muokattuihin ääniin yhdistyy lisäksi ihmisen äänen formantteja eli eri vokaaleille tyypillisten taajuusalueiden vahvistuksia. Laulujen harmoniat ja rytmi ovat ihmisten maailmasta, mutta olen säilyttänyt niissä pienen elävän epätarkkuuden ja sattuman. Siinä on ajatuksena paitsi lasten spontaani laulaminen, myös lintujen yhteismusisoinnin kaltainen vapaus. Lapsimaisuus näkyy myös siinä, että äänet eivät ole jättien kokoon nähden kovin matalia; suuret äänijänteet heijastuvat enemmän äänten hidastetuissa ja venytetyissä luonteissa.

Jättien laulut ovat varsin lempeitä ja kaikilla neljällä on oma äänensä, vaikka he kuuluvatkin ikään kuin samaan perheeseen. Jokaisella on lauluissa oma tehtävänsä. Valontuoja on matalin ja antaa muille harmonista pohjaa ja tukea. Ystävyys on rauhallinen tuki ja yhdistäjä. Vaeltaja ja Keräilijä ovat laulujen johdattajia ja myös korkeimpia ääniä, varsinkin Keräilijä on erityisesti päivälaulussa aktiivinen.
Aamulaulu on rauhallinen ja ”herättelevä”. Päivälaulu puolestaan aktiivisempi ja leikkisämpi. Iltalaulu on yötä kohti rauhoittuva.

Perttu Haapanen (s. 1972) on taidemusiikin säveltäjä. Hän asuu Helsingissä ja on opiskellut säveltämistä Sibelius-Akatemiassa ja elektroakustista musiikkia pariisilaisessa IRCAM-instituutissa. Hän on eritysesti kiinnostunut äänen ja kielien suhteesta musiikkiin.

”Ehkä sellainen mikä erityisesti itseäni kiinnostaa musiikissa, on yllättävällä tavalla ilmenevä outo tai vinksahtanut kauneus. Sellaista voi olla monenlaisessa musiikissa.”