Statuomania

Statuomania nimenä viittaa pakonomaiseen tarpeeseen pystyttää julkisia monumentteja, patsaita ja veistoksia. Nimi yhdistetään etenkin nationalistisiin hankkeisiin ja kansallisvaltioiden ja -tunteen kehittämiseen erilaisten muistomerkkien, suurmiesten kuvien ja muiden tunnusmerkkien avulla.

Seinäjoen Taidehalliin kuratoimassaan Statuomania-näyttelyssä Porin kulttuurisäätö pohtii muistomerkin olemusta ja niihin liittyviä prosesseja – kenellä on oikeus juhlittuihin ja ikuistettuihin muistoihin ja näkyvyyteen, kenen muistot tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi? Kuka kaupunkitilasta määrää ja millä ehdoilla määräyksiä voi rikkoa? Julkinen taide heijastelee yhteiskunnan arvoja, mutta osoittaa myös sen mielikuvituksen rajat.

Näyttelyyn rakentuu oma kuviteltu julkinen tila, jossa jokaisen edustettuus ja osallisuus on jatkuvasti neuvoteltavissa, ja joka ei jakaudu menneisyydessä suoritetun vallanjaon mukaan. Näyttely painottaa esteettisyyttä ja kokemuksellisuutta: sellaisia muotoja ja ajatuksia, jotka voivat puolestaan muovata sitä, miltä tulevaisuutemme näyttää ja tuntuu.

Näyttelyn teokset julistautuvat monumenteiksi ja toteuttavat niiden tehtävää luomalla paikkoja yhteentulemisille ja yhteisöille. Näin ne luonnollistavat, oikeuttavat ja normalisoivat kertomiaan narratiiveja, tapahtumia ja historioita, joista olemassa olevat muistomerkit eivät muistuta. Ne eivät edes esitä olevansa kiveen hakattuja totuuksia, vaan ne antavat muodon muutokselle, ehdottavat, kysyvät, vihjaavat, ohjaavat ja hakevat ilmaisutapaa sille, mitä ei ole vielä ilmaistu.

Teokset tuoksuvat, höyryävät, sulavat, katoavat, rakentuvat ja muovautuvat. Ne ovat pehmeitä, eheitä ja rikkonaisia, suuria ja pieniä ja niihin voi kääriytyä. Ne ovat julkisia ja julkisuuteen tuotuja pysäytyskuvia yksityisistä elämistä, kaipuista, kohtaamisista, ohikulkemisista.

Näyttelyn teokset voivat haastaa, hoivata ja toimia empaattisena linssinä, jonka läpi tarkasteltuna menneisyyden haavat saattavat parantua ja tulevaisuus näyttäytyä toiveikkaampana. Ne ovat vastarintaa ja myötäelämistä, potentiaalia, piilopaikkoja, kömpelöä inhimillisyyttä, ruumiillista läsnäoloa ja hiljaisella äänellä läheltä kerrottuja kertomuksia – sellaisia, joita kuunnellessa tuntee, kuinka kertojan hengityksen synnyttämä ilmavirta hipaisee korvalehteä ja ihon tuoksu ja lämpö kuljettavat tarinaa siinä missä sanatkin.

TAITEILIJAT

Näyttelyn taiteilijat ovat Sarah-Mecca Abdourahman, Henri Airo, Benjamin Orlow, Oskari Ruuska, Enni Vekkeli sekä Valreza Collectiven Tekla Vály ja Tereza Holubová.

KURAATTORIT

Porin kulttuurisäädön (Anna Jensen, Eliisa Suvanto ja Sanna Ritvanen) toimintaa motivoi tukimuksellisuus, paikkasidonnaisuus ja aktivismi. Aikaisempia näyttelykohteita ovat olleet esimerkiksi Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, Yyterin dyynit ja erilaiset kaupunkitilat. Vastareaktiona Suomen 100-juhlavuoden perinteistä ja yksipuolista Suomi-kuvaa toistaneelle viralliselle ohjelmalle Porin kulttuurisäätö toteutti vuonna 2017 yli sadan tekijän, kahden näyttelyn ja julkaisun Totuus Suomesta –suurhankkeen.