Eeva-Liisa Isomaa: Omakuva vesiputouksena

Vesiputous lähtee liikkeelle puhtaasta luontoelämyksestä, mutta putouksen peili heijastaa myös henkilökohtaista historiaa; paikkoja veden äärellä. Aamuja Tornionjoen varrella, kaukainen kylä pilkistää vesiryöpyn takaa ja kuljettaa kohti lapsuuden polkuja. Maisema avautuu ympärillä laajana, siinä on pohjoisen maiseman avaruutta ja valoa. Usein lähtökohta on etäällä muiston tai muistamisen paikkaa ja hetkeä, mutta tempaa tutun veden äärelle.

Putous kuljettaa mukanaan kaukaisten paikkojen koordinaatteja ja vääjäämätöntä aikaa. Aina ja aina uusi ja vaihteleva tie vie eteenpäin! Mutta mukana kulkee myös hidasteita; muistoja, vanhoja valokuvia, jo kadonneita ihmisiä ja merkityksiä ja kauniina laskeva aurinko. Pisara kerrallaan minuuteista tulee vuosia, vuosikymmeniä. Mutta edelleen on putouksen edessä, takana – hahmo, kivi. Barokkikehykseen piirtyy putouksen hahmo. Silloin jo putous kuljetti kuvaa veden peilissä.

Näyttelyni rakentuu vesi-teemaisista teoksista. Barokkikehyksen sisään piirtyvä vesiputous kertoo ajallisuudesta ja läsnäolon hetkellisyydestä. Tähän kokonaisuuteen olen valmistanut uniikkeja, vedostamalla toteutettuja teoksia, joissa on muistoja koko urani ajalta. Tarkoitukseni on rakentaa installaatio erikokoisista ryöpsähtävistä vesistä.

Työni perustuvat omaan historiaani; rakennan muistinvaraista historiankirjaani – paikoitellen palaan vanhaan teemaan, joka suodattuu ja rakentuu uudeksi kokonaisuudeksi. Muisti ja muistot rakentavat ei-lineaarista aikaa, joka on aina ollut yksi kiinnostuksen kohteistani.

Näissä töissä olen käyttänyt syväpainotekniikoita lähtien liikkeelle 1500-luvulta peräisin olevasta pehmeäpohjatekniikasta uudempiin, kuten carborundum-tekniikkaan ja valokuvapohjaiseen polymeerigravyyriin.

Lähtökohdat teoksille olen kuvannut Islannissa ja Brasiliassa. Videoteoksen putous on Iquazun vesiputous, joka on yksi maailman suurimmista putouksista. Ison peiliteoksen barokkikehys heijastelee Roomaa, jossa olen viettänyt residenssijaksoja.