Anu Tuominen: Neuloosi herbaariossa

Anu Tuomisen taideteokset ja installaatiot koostuvat löydetyistä esineistä ja käsityöstä. Jo yli 30 vuoden ajan Tuominen on systemaattisesti keräillyt tuttua arkipäivän käyttötavaraa kirpputoreilta ja luonnonaineksia matkoiltaan. Teoksissaan hän antaa tälle kertaalleen käytetylle materiaalille uuden muodon ja merkityksen.

Tuomisen teokset ovat helposti lähestyttävää käsitetaidetta, joka operoi kielellä ja esineiden tutuilla merkityksillä. Ne ovat toteutukseltaan nokkelia ideoita, jotka tarjoavat katsojille ilahduttavia oivalluksia. Monet Tuomisen teoksista perustuvat sarjalliseen toistoon, kuten näyttelyn hätkähdyttävät kokoelmat kukkapannulappuja ja pyykkipoikia. Toisissa teoksissa artikuloidaan uusia merkityksiä kielen avulla, jolloin vaikkapa oransseista palloista tulee Takapihan appelsiineja (2007–).

Tuomisen näyttely luo taksonomisen kokonaisuuden, jossa kaikella on oma paikkansa. Tuomisen ilmiömäinen kyky hyödyntää taiteen kehystä antaa hänelle mahdollisuuden tuoda museoon mitä tahansa muuta – käsityötä, kiviä, kolikkoja, tai jopa kokonaisen kirpputorin – tehden niistä taidetta.

Tuomisen taiteellisessa työskentelyssä käsitteellinen ajattelu ja käsityö ovat aina mutkattomasti sulautuneet toisiinsa. Molemmat ovat inhimillistä luovaa toimintaa, joka on pohjimmiltaan toiston harjoittamista. Kummassakaan ei ole kyse jäljittelystä: käsitetaide luo uusia merkityssuhteita ja käsityö kokonaan uuden objektin, vailla uskollisuutta millekään alkuperäiselle kohteelle.

Vaikka Tuomisen taiteen eräs suosittu ominaisuus on tuttujen esineiden muodostama yhteinen memorabilia, se pakenee muistojen kultaamaa nostalgiaa. Pikemminkin esineiden joukot ja merkitykset vain hyödyntävät tuttuutta ja rakentavat sen päälle uuden järjestyksen, jota voisi luonnehtia vaikkapa ihmislajin valmistamien esineiden lämminhenkiseksi antropologiaksi.

Anu Tuominen (s. Lemi) valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1995 ja Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1992. Vuonna 1995 hän sai Mäntän kuvataideviikkojen pääpalkinnon ja vuonna 2003 hänelle myönnettiin Ars Fennica -palkinto.

Hänen viimeisimpiä näyttelyitään ovat: Aurinkokuivattuja porkkanoita (Hotelli- ja ravintolamuseo, 2025), Tavaratalo (Jyväskylän taidemuseo, 2024­–2025), Kopplingar (Ahvenanmaan taidemuseo, 2023) ja Tori (Hyvinkään taidemuseo, 2023). Vuodesta 1993 lähtien Tuominen on pitänyt kymmeniä yksityis- ja ryhmänäyttelyitä ympäri maailmaa, ja hänen teoksiaan kuuluu isoihin suomalaisiin taidekokoelmiin. Hän on tehnyt kymmenkunta julkista teosta, muun muassa Uuteen lastensairaalaan (2018) ja Opetusministeriöön (2008).

Taiteen edistämiskeskus (Taike) on tukenut taiteilijan työskentelyä. Näyttely on saanut tukea Museovirastolta.