Biisoninhyppyjä ja majavanrautoja

Pohjois-Amerikka on suuri maantieteellinen alue, jonka luonnonolot vaihtelevat puuttomista tasangoista valtaviin havupuumetsiin ja kuumista aavikoista arktisiin merialueisiin. Tällä valtavan suurella, ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan monimuotoisella alueella on asunut lukuisia eri kansoja, joilla on ollut erilaisia elinkeinoja, kulttuureita, tapoja ja uskontoja. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää metsästys keskeisenä perinteisenä elinkeinona.

Riista ja sen myötä metsästystavat ja -välineet ovat vaihdelleet alueelta toiselle. Tasankointiaanien kulttuuri on yksi tunnetuimmista, ja biisoni oli heidän elämänsä elinehto. Sitä metsästettiin eri menetelmillä aina siihen saakka, kunnes eläimet tapettiin lähes sukupuuttoon ja alkuperäiskansat joutuivat asettumaan reservaatteihin. Muualla pyydettiin ruuaksi niin vapiteja, muulipeuroja, paksusarvilampaita, jäniksiä kuin oravia.

Aina ei metsästetty vain ruuaksi, vaan riistasta saatiin nahkoja ja turkiksia, sarvia ja luita sekä piikkejä, sulkia ja suolia aineelliseen kulttuuriin. Intiaanien metsästys tuli myös osaksi globaalia kaupankäyntiä jo varhain, ja Pohjois-Amerikan valtavat resurssit palvelivat Euroopan ja Kiinan markkinoita. Alkuperäiskansat toimittivat niin turkiksia Kiinaan ylellisyystuotteiksi kuin majavannahkoja raaka-aineeksi eurooppalaisten herrasmiesten hattuihin.