Kastehelmi Korpijaakko: Komedia niitystä, joka halusi omistaa itsensä | Poriginal

Et oo kertaakaan ajatellut, että mäkin saattaisin haluta jotain. Ja tiedätkö mitä? Mä haluan ihan HULLUNA.

– teoksesta Kuuleminen, 2025

Kastehelmi Korpijaakon näyttelyssä äänen saa määrittelemätön, fiktiivinen niitty. Perintöneuvotteluista alkunsa saanut taiteellinen prosessi Komedia niitystä, joka halusi omistaa itsensä on matka ihmisen tapaan muodostaa yhteisöjä omistamalla. Samalla näyttely kurkottaa ihmisten välisyydestä lajienvälisyyteen ja kysyy, millä tavoin omistamisen käytännöt muovaavat sitä, kuinka olemme toistemme kanssa.

Yksityisomistuksen historiallinen perusta rakentuu ajatukselle kehityksestä. Maa-alaa tehokkaimmin hyödyntävä on voinut ansaita oikeuden sen omistukseen. Kun 1700-luvun Iso-Britanniassa villan tuotanto tehostui ja yhteiskäytössä olleet laidunmaat suljettiin, sanat lanta (manure) ja kehitys (improvement) muuttuivat toistensa synonyymeiksi.

Mikä sana kuvaa kehitystä tuhoutuvien elinympäristöjen ajassa? Kuinka me omistamme kun omistamme? Voiko vallasta luopua? Entä vastuusta? Onko raja uhka vai suoja? Korpijaakko käsittelee omistamista ja siihen liittyviä neuvotteluja vähäeleisen huumorin läpi. Valokuvaa ja tekstiä yhdistelevät teokset sisältävät julistuksia, dialogeja, huudahduksia ja toteamuksia.

Videoteoksessa Kuuleminen niityn monologi avaa visuaalisten todisteiden avulla näkymän tulehtuneeseen suhteeseen ja pyrkimykseen ratkoa epätasapainoa rajojen asettamisen kautta. Teoksen nimi viittaa Suomen perustuslain pykälään 21, jonka mukaan oikeus tulla ennakkoon kuulluksi omassa asiassaan on eräs lailla turvattavista oikeusturvakeinoista. Videoteokseen liittyvä risopainettu julkaisu on näyttelyssä jaossa yleisölle.

***

Kastehelmi Korpijaakko (s. 1984, Lohja) on Helsingissä, Harakan saaressa työskentelevä valokuvataiteilija. Hän valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2018. Korpijaakon teoksia on ollut esillä muun muassa yksityisnäyttelyissä Galleria Hippolytessa (2025), Huuto Galleriassa (2023) ja Taidekeskus Mältinrannassa (2021) ja ryhmänäyttelyssä Mäntän kuvataideviikoilla kesällä 2025. Vuoden 2025 aikana Korpijaakko on työskennellyt Cité international des arts residenssissä Ranskassa, Väinö Tannerin säätiön residenssissä Italiassa sekä Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin Sharing Grounds -projektissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Olga ja Vilho Linnamon säätiö ja Koneen säätiö.

www.kastehelmikorpijaakko.com