Henna-Riikka Halonen: Nosteen voima

Henna-Riikka Halosen teokset tutkivat suhdettamme materiaaleihin, esineisiin, sanoihin sekä eläviin ja elottomiin olentoihin. Hänen uusimmassa videoteoksessaan teknologia vuotaa kaikkeen ja muodostaa huokoisen, tulvineen ympäristön. Nosteen voima (2025, 6:50 min) on tulevaisuuden raunio, museo tai laboratorio. Se kysyy, kuinka luoda fiktiivinen aavistus maailmasta, joka ei ole vielä täällä, mutta saattaa lähestyä meitä tulevaisuudesta.

Osittain tekoälyn ja tietokoneanimaation avulla luotu kuvasto nostaa pintaan niin reliikkejä kuin roskaa; puoliksi liuenneita kehoja, lihaa, kiveä, jäänteitä, varoituksia. Halosen luomassa läpikuultavassa ja pastellinsävyisessä hybridimaailmassa verkon ja todellisuuden rajat hälvenevät ja elävät ruumiit ja tekniset laitteet sulautuvat toisiinsa. Kokemus on ennalta odottamattomalla tavalla eteerinen ja futuristinen.

Minne tämä tulevaisuus oikeastaan kuuluu? Ei utopian loisteeseen, vaan likaantuneisiin, taittuneisiin paikkoihin, joissa varjot viipyilevät. Tämä tulevaisuus on moninainen: vetinen, teknologinen tai planeetan jälkeinen. Se on raivaus, murtuminen, purkautuminen. Se kutsuu meidät sukeltamaan, sulautumaan osaksi, ehkä myös epäonnistumaan sen kuvittelussa, mitä ei ole vielä kuviteltavaksemme tarkoitettu.

Henna-Riikka Halonen (s. 1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja tutkija, jonka monialainen työskentely kattaa videon, performanssin, installaation, piirroksen ja tekstin. Hänen teoksensa syntyvät usein tiettyyn paikkaan tai kontekstiin vastaten ja kutsuvat pohtimaan, kuinka rakennamme kokemusta fiktion kautta – hämärtäen rajoja materiaalisen ja virtuaalisen, inhimillisen ja ei-inhimillisen, kielen ja ympäristön välillä. Halonen on valmistunut taiteen maisteriksi Goldsmiths Collegessa Lontoosssa vuonna 2006 ja väitellyt kuvataiteen tohtoriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa vuonna 2020. Hänen teoksiaan on nähty viime vuosina useilla kansainvälisilla festivaaleilla ja näyttelyissä, kuten Gus Fisher Gallery, Uusi-Seelanti (2024), Das Weisse Haus, Wien (2025) ja Hangzhou Biennale, Kiina (2025). Nykyisin Halonen myös opettaa Turun Taideakatemiassa ja toimii postdoc-tutkijana Kuvataideakatemiassa Helsingissä.

Teoksen tuotantoa on tukenut Taiteen edistämiskeskus, ja sen musiikista on vastannut Kyösti Salokorpi.

Näyttelyä tukee Museovirasto.