Ei pääse käkikään kukkumaan – Eletty ja kuvattu Karjalan metsä 1850–1920 

Pelko metsien loppumisesta herätti 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan viranomaisissa syvää huolta. Erityisen synkkänä tilanne nähtiin Viipurin läänin länsi- ja keskiosissa, missä kärsittiin selvitysten mukaan paikoin laajasta metsänpuutteesta. Samaan aikaan myös sanomalehdet välittivät vuosikymmenestä toiseen uhkakuvia, joiden mukaan ihmisten toiminta oli hävittämässä lopullisesti Karjalan metsät.

Viipurin läänin paikallisväestölle metsä näyttäytyi kuitenkin moninaisena. Tästä kertovat kaskiperinteestä kiinni pitäminen ja alati kasvanut metsän kaupallinen hyödyntäminen, mutta myös metsän säästäminen. Metsätulkintojen ristiriitaisuutta visualisoivat niin ikään Viipurin läänin maisemia kuvanneet taideteokset ja valokuvat, joiden perusteella alueen metsäisyys oli paikoin silmiinpistävä.

Näyttely pohjautuu Koneen Säätiön rahoittamaan ja Jyväskylän yliopistossa toteutettuun tutkimushankkeeseen Metsäkuvan kääntöpuoli.