Milja Viita: Micromégas, A pa p = la Terre

Ensiesityksensä Pimiössä saava kokeellinen epookkielokuva Micromégas, A Pa p = la Terre (2026) kuljettaa katsojan 1700-luvun tieteellisen tutkimusmatkan jäljille Pariisista Tornionlaaksoon. Arkistoaineistoja luovasti hyödyntävä, filmille kuvattu teos tarkastelee ihmisen pyrkimystä mitata ja ymmärtää maailmaa sekä tietomme, havaintojemme ja muistimme epävarmuutta.

Elokuvan lähtökohtana on ranskalaisen Pierre Louis Moreau de Maupertuisin johtama tiederetkikunta, joka tutki maapallon muotoa Tornionlaaksossa vuosina 1736–1737. Vaativissa pohjoisissa olosuhteissa tehdyt mittaukset tukivat Newtonin teoriaa maapallon napojen litistyneisyydestä. Tieteellisen tutkimusmatkan rinnalle asettuu Voltairen filosofinen tieteistarina Micromégas (1752), jossa avaruudesta saapuva jättiläinen tarkastelee maapalloa ja sen pikkuriikkisiä asukkaita. Kertomuksen pisteliäs huumori kohdistuu ihmiskunnan itsekeskeisyyteen ja uskoon tietonsa kaikkivoipaisuudesta. Viidan teos pohtii niin ikään ihmisen paikkaa maailmassa ja hänen ymmärryksensä rajoja.

Viita työsti ja kuvasi elokuvaa taiteilijaresidenssissä Pariisissa, jossa hän perehtyi retkikunnan muistiinpanoihin, päiväkirjoihin, piirustuksiin ja kirjeisiin Ranskan tiedeakatemian arkistossa. Aineistojen paljastama kenttätyön ankaruus ja tinkimättömyys tekivät häneen suuren vaikutuksen, ja retkikunnan tieteellisiin havaintoihin lomittuvat kuvaukset rankkasateista, pakkasista, sääskistä ja paikallisten antamasta avusta avasivat tutkimusmatkan fyysisyyttä ja ympäristön ehdoilla toimimista.

Kehollisuus on läsnä myös Viidan kuvaustavassa. Hän käyttää raskasta, käsin veivattavaa elokuvakameraa ilman jalustaa tai kuvanvakaajaa, jolloin kehon liikkeet välittyvät suoraan kuvaan. Huojuva kuva piirtyy selkeänä näkyviin vain hetkittäin ja muistuttaa ominaisuuksiltaan muistin epäluotettavuutta. Yhteyttä menneeseen rakentaa myös Viidan luoma kiehtova äänimaailma. Pariisissa tallennetusta 1700-luvun kaappikellon käyntiäänestä kehitelty pianomusiikki tuo elokuvaan ajan mittaamisen rytmin. Maailma hahmottuu havaintojen, mittausten ja mielikuvituksen vuoropuheluna.

Milja Viita (s. 1974) on kuvataiteilija ja elokuvantekijä, jonka työskentelyssä arkistoaineistot yhdistyvät henkilökohtaisiin havaintoihin ja filmin materiaalisuuteen. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2005 ja on sittemmin opettanut siellä elokuvantekoa. Viidan teoksia on esitetty laajalti museoissa, gallerioissa ja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja niitä kuuluu muun muassa nykytaiteen museo Kiasman, Serlachiuksen sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiön taidekokoelmiin.

miljaviita.live

Teoksen tuotantoa on tukenut AVEK. Taiteilijan työskentelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto. Näyttelyä tukee Museovirasto.