Näissä museoissa kummittelee! Sisällissodan haamuja, päätön kenraali ja elävältä muurattu linnanneito

Museokortti vie Suomen jännittävimpiin kohteisiin. Vuoden mittainen pääsylippu yli 360 museoon kattaa elämykset taiteen, tieteen, urheilun, musiikin – ja myös kummitusten parissa.

Kokosimme 13 museota, joissa kertomusten mukaan kummittelee. Uskallatko vierailla näissä kohteissa? Tutustu museoiden kummitustarinoihin ja koe kohteet Museokortilla.

Vantaan kaupunginmuseon toimistotiloista rappuun menevä ovi avautuu aina välillä itsekseen. Johtuuko se ilmavirrasta vai kulkeeko ovesta joku näkymätön? Kuva: Antti Yrjönen / Vantaan kaupunginmuseo. Rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

1. Onnettomuuksien uhreja, sisällissodan haamuja ja asemapäällikön lapsi kaupunginmuseossa?

Vantaan kaupunginmuseo, Vantaa

Vantaan kaupunginmuseossa junaradan kupeessa kerrotaan kummittelevan. Museo sijaitsee Tikkurilan vanhassa rautatieasemarakennuksessa. Kun Tikkurilan vanha rautatieasema rakennettiin 1862, se poikkesi ympäristön maalaismaisemasta. Rakennus on todennäköisesti herättänyt kiinnostusta ja kenties lietsonut mielikuvituksellisia tarinoita.

Asemalla on tapahtunut paljon onnettomuuksia vielä 1900-luvun puolivälissäkin. Ovatko onnettomuuksien uhrit jääneet asemalle kummittelemaan?

– Eräänä jouluaaton aattona muuan rouva kiirehti aamulla junaan ehtiäkseen töihin. Hänen jalkansa lipesi junan portailta ja hän putosi raiteille. Hän kuoli heti ja ruhjoutui pahasti. Asemamies Nylund oli silloin työvuorossa ja joutui keräämään rouvan ruumiin kappaleita ämpäriin, kertoo Vantaan kaupunginmuseon museoamanuenssi Anni Rissanen.

Museolla on käynyt myös Paranormal Investigations Group -niminen ryhmä, jonka mukaan nykyisessä ensimmäisen kerroksen näyttelyhuoneessa sekä entisessä juna-aseman 3. luokan odotussalissa on paljon yliluonnollista aktiivisuutta.

Kolmas huone, jossa aavetutkijat ovat kertoneet havainneensa jotain yliluonnollista, on toisen kerroksen nykyinen arkeologin työhuone. Huone on entinen asemapäällikön asunnon lastenhuone.

– Museolla ei ole tiedossa tarinaa, joka selittäisi mahdollista kummittelua nykyisessä arkeologin työhuoneessa. Onko jonkin entisen asemapäällikön perheessä ollut lapsi, joka olisi kuollut pienenä? Rissanen pohtii.

– Kummittelua voisivat aiheuttaa myös vuoden 1918 tapahtumat, jolloin asema oli punaisten hallussa ja valkoiset yrittivät vallata sitä heiltä. Museon ullakolta on löytynyt noilta ajoilta paperiaineistoa, muun muassa vuonna 1917 julkaistu Elintarvikekysymyksiä-lehtinen, Rautatieläisen lehti ja Liikemiehen liikeluettavaa.

Lue koko tarina >

Carlsron museon toisessa kerroksessa kattolamput ovat välähtäneet päälle, vaikka niissä ei ole toimivaa sähköä eikä polttimoita. Kuva: Krista Ylinen / Museokortti. Rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

2. Silinterihattuinen mies, ilman sähköä toimivia lamppuja ja selittämättömiä hahmoja

Carlsron museo, Kristiinankaupunki

Kristiinankaupungin kaupunginmuseo Carlsrosta on vuosikymmenten saatossa kertynyt lukuisia selittämättömiä tarinoita. Osa tapahtumista on hyvinkin tuoreita.

Carlsro on Suurjärven rannalla sijaitseva ainutlaatuinen kesähuvila, jonka rakennutti laivanvarustaja ja kauppaneuvos C.A. Carlström vuonna 1896.

Kauniissa ympäristössä sijaitseva Carlsro on toiminut muun muassa kylpylänä, täysihoitolana ja turistihotellina. Tarinoiden mukaan osa asukkaista ja vieraista ei koskaan poistunut kesähuvilalta.

– Tottahan meillä asustaa kummituksia. Museolla on kuulunut muun muassa iloista puheensorinaa tyhjistä huoneista. Toisessa kerroksessa kattolamput ovat välähtäneet päälle, vaikka niissä ei ole toimivaa sähköä eikä polttimoita. Näin kävi viimeksi kesällä 2023, kertoo museojohtaja Tarja Aurell.

Kummittelu liittyy erityisesti toisen kerroksen huoneeseen. Aurellin mukaan museossa vieraillut katolinen pappi on kertonut, että hänelle tuli huoneeseen mennessään painostava, henkeä ahdistava tunne, joka häipyi huoneesta poistuttua.

Nykyään huvilan kolmas kerros on kävijöiltä suljettu, mutta aiemmin sielläkin pääsi vierailemaan. Vuosia sitten Carlsron museossa vieraillut ruotsalainen sairaanhoitaja oli jäänyt tutkimaan huvilan kolmatta kerrosta yksin. Hetken kuluttua hän ryntäsi museon alakertaan hysteerisesti itkien.

–Hän oli vilkaissut takaisin kolmannen kerroksen käytävään lähtiessään laskeutumaan portaita ja säikähtänyt sydänjuuriaan myöten, sillä käytävän pohjoispäästä käveli häntä kohti vanhanaikaisesti pukeutunut mies. Miehellä oli yllään pitkä takki, päässä silinterihattu ja kädessään vanhanaikainen lamppu, Aurell kuvailee.

Lue koko tarina >

Tiedemuseo Liekin Observatorion aave tunnetaan nimeltä. Sen uskotaan olevan Suomen ensimmäinen tähtitieteen professori Friedrich Argelander. Kuva: Timo Huvilinna / Tiedemuseo Liekki. Rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

3. Itsestään kaatuvia tavaroita ja selittämättömiä hälytyksiä Observatoriolla

Observatorio, Tiedemuseo Liekki, Helsinki

Helsingin Tähtitorninvuorella kohoaa arkkitehti C. L. Engelin suunnittelema jylhä empirerakennus, vanha tähtitieteellinen observatorio.

Nykyisin Observatorio on Tiedemuseo Liekin tähtitieteen yleisökeskus, jossa kaikenikäiset pääsevät avaruuden ihmeiden äärelle. Tarinoiden mukaan rakennuksessa liikkuu myös tuonpuoleisia vieraita vuosikymmenten takaa.

Aikoinaan Observatorion rakennus toimi myös tähtitieteilijän perheen kotina. Taloon asettui preussilaissyntyinen Suomen ensimmäinen tähtitieteen professori Friedrich Argelander.

Tiedemuseo Liekin yleisötyökoordinaattori Paula Kyyrö kertoo observatoriolla kiertävän huhu, ettei hän ole koskaan poistunutkaan.

– Argelanderista on tehty vuosien saatossa erilaisia selkäpiitä karmivia havaintoja: askeleiden ääniä vanhan havaintosalin hämärässä, selittämättömiä yöllisiä hälytyksiä ja esineiden kaatamista, Kyyrö kuvailee.

Yön hiljaisuudessa aavemaisia paikkoja Observatoriolla ovat varsinkin vanhat havaintotornit talon ullakolla. Vieläkö siellä joku rajan takaa tekee tähtihavaintoja eikä malta lopettaa?

Lue koko tarina >

Lappeenrannan taidemuseolla kuuluu toisinaan askelten ääniä. Kuva: Lappeenrannan taidemuseo. Kuvan värimaailmaa on muutettu.

4. Kuka vahtii työntekoa, ja asteleeko taidemuseossa vanha upseeri?

Lappeenrannan taidemuseo, Lappeenranta

Lappeenrannan museoihin kuuluu neljä museokohdetta: Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo, Ratsuväkimuseo ja Wolkoffin talomuseo. Kaikista kohteista liikkuu kummia tarinoita.

– Meillä täällä Lappeenrannassa on kummituksia ja yliluonnollisia kokemuksia suorastaan vilisemällä. Johtuneeko ilmiöt monista yli kulkeneista sotajoukoista ja kaupungin pitkästä historiasta – kaupunki täyttää tänä vuonna 375 vuotta, kertoo Lappeenrannan museoiden alueellisen museotyön amanuenssi Marianna Karttunen.

Lappeenrannan taidemuseon rakennukset on alun perin rakennettu venäläisjoukkojen miehistökasarmeiksi aivan 1800-luvun lopussa. Rakennukset korjattiin taidemuseon käyttöön 1980-luvun loppupuolella.

Taidemuseon työntekijöiden mukaan rakennuksissa on yhä muistumia vanhasta sotilaskäytöstä. Toimistossa työskentelevät ovat yksin ollessaan vaistonneet jonkun läsnäolon; kuin joku katsoisi työntekoa selän takaa.

– Joskus museolla on kuultu myös reippaiden, raskaiden askeleiden ääniä, jotka kulkevat toimistotilasta lipunmyyntiaulaan, Karttunen kertoo.

Liekö kyseessä upseeri, joka velvollisuudentuntoisesti yhä valvoo joukkojaan vanhassa miehistökasarmissa? Museon henkilökunta on ristinyt kulkijan tuttavallisesti Giorgiksi.

Lue koko tarina >

Etelä-Karjalan museon työntekijät ovat kokeneet monia aavemaisia hetkiä museolla. Kuva: Etelä-Karjalan museo. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

5. Pään silittelyä sekä outoa liikettä museon valvontakameroissa

Etelä-Karjalan museo, Lappeenranta

Etelä-Karjalan museon työntekijät puolestaan ovat nähneet pitkään hameeseen pukeutuneen naisen ja tunteneet esimerkiksi silityksen päälaella tai hipaisun niskassa.

Kertomuksen mukaan valvontakameroiden ruuduilla on myös näkynyt liikettä eli liikesensorit ovat tunnistaneet jonkun kävelevän näyttelysalin poikki kohti lipunmyyntiaulaa, vaikka tila on ollut tyhjillään.

– Pidempään talossa olleita työntekijöitä aave osaa jo kutsua nimeltäkin. Saman aaveen on myös väitetty varoittaneen ilmestymisellään museon työntekijöitä rakennuksen itäsiiven vuonna 1972 tuhonneesta tulipalosta, Marianna Karttunen Lappeenrannan museoilta kertoo.

Ratsuväenmuseon rakennustyömaalla tapahtui kummia vuonna 2018. Kuva: Ratsuväkimuseo. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

6. Pahan ilman poistaja piti huolta museosta – luu piti palauttaa paikalleen

Ratsuväkimuseo, Lappeenranta

Ratsuväkimuseo puolestaan on linnoituksen entinen vartiotupa ja alueen vanhin rakennus vuodelta 1772. Rakennuksessa majailivat aikanaan ne sotilaat, jotka kulloinkin huolehtivat linnoituksen pääportin vartioinnista, avaamisesta ja sulkemisesta.

Rakennus kunnostettiin täysin vuosien 2018 ja 2019 aikana. Korjaustöiden aikana rakennuksen yläpohjasta löytyi isohko eläimen luu ja alapohjasta kengänpohjat. Korjausten yhteydessä nämä otettiin arkeologisina löytöinä talteen.

Korjaustyömaalla kuitenkin alkoi pian tapahtua kummia: toimitukset viivästyivät, työt venyivät, iso lasivitriini hajosi ilman syytä... Paikalle osunut venäläisen uskomusperinteen tutkija kertoi, että venäläisillä oli ollut tapana laittaa luita yläpohjaan pahan ilman poistajiksi.

– Luu tuo hyvää onnea rakennuksen asukkaille ja käyttäjille. Töiden seisoessa museon rakennustutkijalle tuli puhelu, että luu pitää toimittaa nopeasti takaisin yläpohjaan. Myös kengänpohjat palautettiin paikoilleen. Kun kaikki oli laitettu takaisin, rakennustyömaan vastoinkäymiset loppuivat, Marianna Karttunen Lappeenrannan museoilta kertoo.

Wolkoffin talomuseossa kerrotaan kulkevan useampia aaveita. Kuva: Wolkoffin talomuseo. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

7. Harmaapukuinen mieshahmo kulkee kotimuseon seinien läpi

Wolkoffin talomuseo, Lappeenranta

Lappeenrannan Kauppakadulla sijaitsevassa Wolkoffin kauppiasperheen elämää esittelevässä Wolkoffin talomuseossa on koettu monia yliluonnollisia kohtaamisia.

– Useampi talossa työskennellyt on törmännyt harmaapukuiseen mieshahmoon, jolla on taipumus kulkea nykyisten seinien paikoilla ennen olleista ovista, haihtua kuin ilmaan ja näkyä liikkeenä ikkunoissa, Marianna Karttunen Lappeenrannan museoilta kertoo.

Kertomusten mukaan hahmon on epäilty olevan Wolkoffien entinen kauppa-apulainen. Samoilla käytävillä liikkuu myös määrätietoinen naishahmo korkokengät kopisten. Hän jättää jälkeensä jatkuvan tupakansavun hajun.

– Myös talon lastenhuoneessa tapahtuu kummia: Wolkoffin lasten pikkuisen keinutuolin on silloin tällöin nähty hiljakseen keinuvan itsekseen, Karttunen lisää.

Vasemmalla Akseli Gallen-Kallelan ateljeetalo torneineen idästä 1920-luvun lopulla, ja oikealla ateljeen munkinkammio, jossa kerrotaan kummittelevan. Kuva: Gallen-Kallelan Museo / Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelma

8. Askeleiden ääniä, aaveiden keskusteluja ja Akseli Gallen-Kallela salaisessa huoneessaan?

Gallen-Kallelan Museo, Espoo

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) suunnittelema ja rakentama Tarvaspään ateljeelinna avattiin yleisölle vuonna 1961 Gallen-Kallelan Museona.

Gallen-Kallelan Museon asiakaspalveluvastaava Anu Kaarina Hämäläinen kertoo Tarvaspäässä käyneen jopa kummitustutkijoita, joiden kanssa nykyaikaisilla laiteilla etsittiin henkiä talosta eräänä myrskyisenä syysiltana.

Akseli Gallen-Kallela nimesi ateljeekotinsa Tarvaspään tornin ylemmän huoneen munkinkammioksi, ja tällä nimellä se edelleen tunnetaan. Munkinkammiossa osa museokävijöistä on tuntenut olonsa tukalaksi. Huoneessa on kertomusten mukaan myös nähty kulkevan erilaisia hahmoja.

– Kirsti Gallen-Kallela on luonnehtinut munkinkammiota "isän salaiseksi huoneeksi". Kummitustutkijoiden ja oppaamme kanssa saimme jännittävän kokemuksen juuri siinä huoneessa.

Huoneeseen tultaessa kysyttiin radiotaajuuksia kelailevalta ghostboxiksi kutsutulta laitteelta kysymys: "Onko täällä ketään?" Laite vastasi selkeästi "isä", Hämäläinen kertoo.

Myös alemman kerroksen huoneessa, jossa on sijainnut makuuhuone, museovieraat ovat tunteneet tuonpuoleisen läsnäolon. Erään kävijän kertomuksen mukaan hänet on huoneessa työnnetty tuolilta alas.

– Toisinaan yläkerrasta kantautuu alas museokaupan tiloihin askeleiden ja keskenään keskustelevien miesten ääniä. Näitä ääniä olen itsekin kuullut museota sulkiessa iltaisin, kun talossa tai lähitienoilla ei ole ketään. Se on kieltämättä aika kutkuttelevaa!

Olavinlinnan keskushallin katonrajassa kulkee puolustuskäytävä, jota sanotaan kummituskäytäväksi. Kuva: Timo Seppäläinen. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

9. Olavinlinnaan elävältä muurattu linnanneito

Olavinlinna, Savonlinna

Ensi vuonna 550 vuotta täyttävä Olavinlinna on yksi Suomen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Savonlinnassa sijaitseva linna on rakennettu 1400-luvulla. Se on ehtinyt nähdä sotia, toimia vankilana ja kokea kaksi tuhoisaa paloa.

Suomen Kansallismuseon intendentti Jouni Marjamäki kertoo, että Olavinlinnan keskushallin katonrajassa kulkee puolustuskäytävä, jota sanotaan kummituskäytäväksi. Sen ikkunoista avautuu näkymä vastarannalle, jolla asuvat ovat kertoneet nähneensä ilta-aikaan linnan tyhjän tilan ikkunoista tulevaa valoa.

– Toiset olettavat valojen liittyvän kummituksiin. Toiset taas epäilevät, että valojen syynä olisi rakastavaisten tapaaminen. Täydenkuun aikaan linnanneito, joka muurattiin elävältä linnan muuriin, ja hänen rakastettunsa kohtaavat, koska eivät eläessään saaneet olla yhdessä, Marjamäki kertoo.

Lue koko tarina >

Hämeen linnan historiaan liittyy traaginen rakkaustarina, josta on saattanut jäädä aaveita kulkemaan. Kuva: Miika Kangasniemi / Hämeen linna. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

10. Hämeen linnan alimpaan kerrokseen teljetty linnanpäällikön tytär

Hämeen linna, Hämeenlinna

Myös muista keskiajan linnoista liikkuu kummitustarinoita. Hämeen linna perustettiin Birger Jaarlin Hämeeseen tekemän ristiretken jälkeen 1200-luvun lopulla.

Kertomusten mukaan Hämeen linnassa vaeltaa öisin keskiaikaisen linnanpäällikön tytär Syvönne.

– Synnöve rakastui Hämeessä ollessaan paikalliseen talonpoikaan, Mattiin. Synnöven ja Matin välinen rakkaus sai kukoistaa vain vähän aikaa, sillä rakkaustarinan tullessa linnapäällikön tietoisuuteen, tämä ei katsonut eriarvoisten nuorten välistä rakkaussuhdetta hyvällä silmällä, Hämeen linnan yleisötyön koordinaattori Mari Vadén kertoo.

Synnöve joutui luopumaan rakastetustaan, jonka kohtalona oli päätyminen hirsipuuhun. Myös Synnöve sai rangaistuksen, tarinan mukaan hänet suljettiin pienenpieneen ikkunattomaan kamariin, joka sijaitsee linnan alimmassa kerroksessa.

– Synnöve menetti vankeudessa elämänhalunsa eikä hän suostunut syömään tarjottua ruokaa eikä juomaan mitään suuressa surussaan. Hänen kerrotaan menehtyneen kamariinsa.

Nykyään väitetään, että Synnöve kulkee linnassa yöaikaan. Valkoisiin pukeutunut nuori neito saattaa vaeltaa näinäkin öinä pitkin linnan käytäviä itkemässä menetettyä rakkauttaan, Vadén kertoo.

Louhisaaren kotikartanossa on perimätiedon mukaan tapahtunut kammottavia asioita. Kuva: Krista Ylinen / Museokortti. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

11. Aatelisperheen aave – mustasukkainen puoliso ja kaappiin lukittu vaimo

Louhisaari, Askainen

Flemingien ja Mannerheimien ainutlaatuinen kotikartano vie kävijät 1600–1800-lukujen aatelisperheen elämään. Kertomusten mukaan kartanolinnan tapahtumat ovat jättäneet aaveita kartanoon kulkemaan.

– Louhisaaren kolmannessa kerroksessa, pienessä välikössä, palvelusväen portaiden yläpuolella on pieni, lukittava komero. Tähän komeroon 1700-luvulla Louhisaaressa elänyt Herman Fleming lukitsi perimätiedon mukaan vaimonsa usein lähtiessään matkoille, Louhisaaren palveluvastaava Camilla Adolfsson kertoo.

Hermannin kerrotaan olleen hyvin mustasukkainen mies ja hänen vaimonsa Anna Sophia Rehbinderin puolestaan kaunis. Mustasukkainen Hermann lukitsi vaimonsa komeroon lähtiessään pois ja käski palvelijoita antamaan Anna Sophialle ruokaa kaapin pienen ikkunan läpi.

– Kerran Herman unohti matkalle lähtiessään kertoa palvelijoille, että hän oli sulkenut vaimonsa jälleen komeroon. Kukaan ei huomannut tuoda Annalle ruokaa ja Anna-parka nääntyi kaapissa kuoliaaksi.

Sanotaan, että tämän vuoksi hän nyt kummittelee Louhisaaressa ja moni, myös museon henkilökunnasta, on nähnyt pienen vaalean naisen kulkevan kartanolinnan kolmannessa kerroksessa. Usein hänen seurassaan on myös nähty lapsi, mutta kuka tämä lapsi on, sitä kukaan ei tiedä, Adolfsson kertoo.

Voipaalan taidekeskuksessa on kuultu riitelyä ja askelia, ja muutaman kerran on luultu varkaiden olevan yläkerrassa tauluja viemässä. Näitä tapauksia on entisten talonmiesten mukaan ollut hyvinkin kymmeniä. Alkuperäinen kuva: Hanna Kress / Voipaalan taidekeskus. Kuvan rajausta ja värejä on muokattu.

12. Harmaapukuinen nainen, ryminää ja kuviteltuja tauluvarkaita Voipaalan taidekeskuksessa

Voipaalan taidekeskus, Sääksmäki

Nykyisin Voipaalan taidekeskus esittää korkeatasoista nykytaidetta vuoden ympäri ja toimii kohtaamispaikkana kaikille taiteen, historian, kulttuuritapahtumien ja luonnon ystäville. Ennen taidekeskuksen perustamista rakennus tunnettiin Voipaalan kartanona.

– Talon historia kulkee satoja vuosia taaksepäin, ja siihen liittyy useampikin kummitustarina. Voipaalan taidekeskuksen rakennuksessa on liikuskellut muun muassa kummallinen harmaapukuinen nainen, Voipaalan taidekeskuksen toiminnanjohtaja Hanna Kress kertoo.

Voipaalan kartanorakennuksen entisen omistajan Helvi Ilkan (1903–1990) vanhin muisto harmaapukuisesta naisesta liittyy aikaan ennen vanhan päärakennuksen vuoden 1908 paloa.

Helvi oli suunnilleen nelivuotias, kun hän makoili vuoteellaan ja näki takanaan peilin edessä harmaapukuisen naisen. Nainen sovitti vaaleaa hattua päähänsä, laittoi käsineet käteensä ja lähti pois.

– Helvi muisti myös uuden päärakennuksen valmistuttua nähneensä samanlaisen naisen tulleen taloon sisään, ja riisuneen hatun ja käsineet. Harmaapukuinen nainen oli siis palannut uuteen päärakennukseen eli nykyiseen Voipaalan taidekeskukseen, jossa hän edelleen asuu, Kress kertoo.

Lue koko tarina >

Lottaopistossa olleita lottia on aikoinaan varoitettu opiston käytävillä kulkevasta aaveesta. Kuva: Ella Karttunen / Museokortti. Kuvan rajausta ja värimaailmaa on muutettu.

13. Kulkeeko päätön kenraali yhä Lottamuseossa?

Lottamuseo, Tuusula

Lottamuseo sijaitsee Tuusulan Rantatien kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa maisemissa Syvärannan tilalla. Nykyisin museo tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoista työtä osana maamme historiaa. Sota-aikana Lottamuseon paikalla sijaitsi Syvärannan lottaopisto.

– Vuonna 1942 radistikurssilla ollut lotta muisteli myöhemmin, että kurssilaisia oli varoitettu huvilan toisessa kerroksessa kummittelevasta päättömästä, venäläisestä kenraalista. Kenraali kulki opistossa öiseen aikaan, joten lottia kehotettiin pysymään huoneissaan öisin, Lottamuseon tutkija Elina Tarvainen kertoo.

Syvärannan huvila oli kuulunut 1900-luvun alussa venäläiselle kauppiasperheelle, joten tarina on kenties saanut alkunsa tästä historiasta. Vanha huvila tuhoutui tulipalossa vuonna 1947, ja nykyinen museorakennus on rakennettu myöhemmin 1990-luvulla.

Nauti sadoista elämyksistä vain 7,45 eurolla kuukaudessa

Museokortin uudella maksutavalla saat vuodeksi pääsyn 360 museoon edulliseen kuukausihintaan. Kun hankit Museokortin kuukausimaksulla, maksat korttisi 12 erässä. Lue lisää kuukausimaksusta >

Voit hankkia Museokortin myös kertamaksulla 86 € / 79 €.

Osta Museokortti itselle tai lahjaksi