Verkkonäyttely: In Memoriam – Virantoimituksessa surmansa saaneet poliisit

Näyttelystä selviää muun muassa, millaiset työtilanteet ovat olleet poliiseille vaarallisimpia ja miten tapahtumia on käsitelty työyhteisössä eri aikoina.

Poliisille vaarallisin ajanjakso oli Suomen itsenäisyyden kolme ensimmäistä vuosikymmentä, vuodet 1918–1949. Silloin tapahtui lähes kolme neljäsosaa kaikista poliisisurmista. Taustalla vaikuttavia tekijöitä olivat epävakaat olot, kieltolain aikainen poikkeuksellisen suuri rikollisuusaalto sekä poliisien lyhyt tai jopa puuttuva koulutus. Kodeissa oli paljon erilaisia aseita, ja käsiaseiden hankkiminen oli suhteellisen helppoa. Lisäksi teräasetta sai kantaa julkisesti vyöllä vielä 1940-luvulla.

Poliisit pitivät pitkään heihin kohdistuvaa väkivaltaa työhön kuuluvana, eikä tämä käsitys vieläkään ole täysin poistunut. Työhön liittyy riskejä, ja poliisi menee niitä kohti. Vaikka 2000-luku näyttäytyy tilastollisesti poliisisurmien osalta turvallisimmalta ajalta, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on lisääntynyt.

Osana In Memoriam -verkkonäyttelyä on tietokanta, joka kertoo 164 poliisisurmatapauksesta. Näyttelyssä poliisisurma-termi tarkoittaa poliisin tai poliisissa työskentelevän kuolemaa, joka on tapahtunut virantoimituksessa tai vapaa-ajalla ja on ollut sidoksissa henkilön ammattiin. Kuolemaan on tällöin liittynyt väkivalta tai hengenvaarallinen tilanne, joka on ollut onnettomuus, tapaturma tai poikkeuksellinen ajanjakso, kuten sota-aika.

Kriteerit sille, millaiset tapaukset on tulkittu poliisisurmiksi, ovat vaihdelleet eri aikoina. In Memoriam -verkkonäyttelyssä mukaan on otettu paitsi väkivallan seurauksena tapahtuneet surmatapaukset, myös poliisin kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia, harjoituksissa sattuneita tapaturmia ja tilanteita, joissa poliisi on vapaa-ajallaan puuttunut rikoksiin.
Tietokannan aineisto pohjautuu avoimiin, julkisiin lähteisiin, kuten sanomalehtien ja poliisin ammattilehtien artikkeleihin.

Tiedot vanhimmista poliisisurmista Suomessa ovat sirpaleisia. Historian saatossa osa tapauksista on valitettavasti jäänyt sukujen perimätiedoksi tai hävinnyt muistista. Tämän vuoksi sukututkijoiden ja historianharrastajien löytämät tiedot ovat meille tutkijoille erittäin arvokkaita.
Tilastojen ja tietokantatietojen lisäksi verkkonäyttely tarjoaa näkökulmia esimerkiksi siihen, miten poliisisurmia on käsitelty työyhteisössä eri aikoina ja miten osa tapauksista on auttanut kehittämään poliisin työturvallisuutta.

Poliisisurma on valtava tragedia niin poliisiyhteisölle, poliisin läheisille kuin koko yhteiskunnalle. Verkkonäyttelyn aihe on poliisissa tärkeä ja myös kipeä muistutus siitä, etteivät tehtävät ole aina päättyneet hyvin. Näyttely sisältää koskettavia kertomuksia sekä pysäyttäviä kokemuksia läheltä piti -tilanteista ja loukkaantumisista.