Sari Soininen: The Trees Are Not What They Seem

Mitä eroa on katsomisella ja näkemisellä?

Sari Soinisen valokuvat ovat unenomaisia maisemia, omakuvia ja asetelmia. Ne ovat näkymiä, joita hän on kohdannut – lehvästöjä, kukkaketoja, katuja, sähköjohtoja ja eläimiä. Asioita, jotka ovat pyytäneet tulla valokuvatuksi. Soinisen kuvissa silmiemme edessä ei varsinaisesti ole mitään ennen näkemätöntä, mutta silti mikään ei näytä tutulta.

Soinisen ote on dokumentaarinen, sillä hän ei juurikaan muokkaa kuvia niiden ottamisen jälkeen. Kuvaa ottaessaan hän saattaa käyttää salamavaloja, värikalvoja tai savua tuodakseen esiin näkemänsä kohteen. Usein pelkkä sommittelu ja rajaus auttavat tuomaan esiin sen merkityksellisen seikan tai ilmiön, joka on kiinnittänyt hänen huomionsa ympäröivässä maailmassa.

Kiistattomasti hänen kokemallaan kuukausien mittaisella LSD-psykoosilla on ollut peruuttamaton vaikutus hänen taiteelliseen ilmaisuunsa. Teoksissaan Soininen valottaa psykoosin traumaattista mutta herättelevää kokemusta, jossa arkipäiväisen elämän vakiintuneet merkitykset korvautuvat toisella pakottavalla todellisuudella, joka ilmenee kaikkialla näyttäytyvissä viesteissä ja merkeissä.

Soinisen mielenkiinto juurevia tietoisuuden kokemuksia kohtaan kumpuaa huolesta, että asioiden merkityksellisyys on katoamassa. Runsaudenpula, kaiken ylenpalttisuudesta johtuva inflaatio, on merkitykseen ja arvostukseen liittyvä eksistentiaalinen ongelma, johon psykoosi tarjosi eräänlaisen pelastuksen. Soininen kuvaa psykoosia merkkien ja merkitysten uudelleen järjestäytymisenä. Hän alkoi tulkitsemaan tuttuja asioita uudessa valossa.

Sittemmin taide ja valokuvaus ovat vapauttaneet Soinisen tutkimaan minuutta ja olemassaoloa, jossa yhdistyy hengellinen tunnekokemus, ulkoinen todellisuus ja sisäinen maailma. Tämä ykseyden kokemus, itsen hahmottaminen maailmankaikkeuden osana, yhdistää myös monia psykedeelisiä kokemuksia.

Katsomisen ja näkemisen välillä on tietoisuuden kokoinen tila. Me voimme katsoa mitä tahansa, mutta emme voi nähdä mitään tietoisuutemme ulkopuolella.

The Trees Are Not What They Seem -näyttely koostuu valokuvavedoksista ja videoteoksesta. Uusin työn alla oleva Shallow Waters, Misty Waves -sarja tarkastelee arkitodellisuuden kauneutta ja siihen lomittuneita mystisiä ja outoja piirteitä. Varhaisempi The Transcendent Country of The Mind (2019–2021) valokuvakokonaisuus kuvaa Soinisen psykoosin raottamaa toista todellisuutta ja sovun tekemistä tämän maailman kanssa. Esillä on myös omakuvia, jotka ovat Soiniselle terapeuttinen keino omien kokemuksien käsittelyyn.

Sari Soininen (s. Raisio) on valmistunut valokuvataiteen maisteriksi UWE Bristol -yliopistosta (2021) ja medianomiksi Lahden Muotoiluinstituutista (2014). Vuodesta 2021 lähtien Soinisen valokuvat ovat herättäneet huomattavaa kiinnostusta ympäri maailmaa. Kansainvälinen lehdistö, kuten The Guardian, Financial Times ja Libération, ovat nostaneet hänen valokuvansa laajasti esille.

Soinisen viimeisimpiä soolonäyttelyitä ovat Transcendent Country of the Mind (Heinon galleria, 2025), Katseen takana (Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva, 2024) ja Terra Incognita (Galleria Koivulinna, Pukkila, 2024). Vuodesta 2021 lähtien hän on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin. Paljon kansainvälistä näkyvyyttä ovat saaneet myös hänen taidekirjansa, kuten loppuunmyyty Transcendent Country of the Mind (Eriskay Connection, 2022).

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut taiteilijan työskentelyä. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Finnfoto ry ja Museovirasto.