Koe historian tapahtumat elävästi Muistissa – uusi interaktiivinen tiedekeskus edistää rauhaa

On helmikuun alku vuonna 1940. Suomen ja Neuvostoliiton välille on puhjennut marraskuun 1939 lopussa sota. Tähyilen hiekkasäkkien takaa vartiopaikaltani etumaastoa Mannerheim-linjan miljoonalinnakkeen harjalta. Taivaalta kuuluu lentokoneiden ääntä ja edessäni näkyy edellisten hyökkäysten aikana tuhottuja venäläisiä panssarivaunuja. Kranaatit tulevat yhä lähemmäs ja lähemmäs. Näkökenttäni sumenee. Osuiko päähäni sirpale? Ei, vaan taistelusimulaatio loppui Sodan ja rauhan keskus Muistissa Mikkelissä. Otan 3D-lasit päästäni.

Olen saapunut päämajakaupunki Mikkeliin tutustumaan ennakkoon Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Museo avautui yleisölle puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4. kesäkuuta.

Koronatilanteen takia avajaiset ovat siirtyneet pari kuukautta alkuperäisistä suunnitelmista. Pääsen kierrokselle viimeistelyvaiheessa olevaan näyttelyyn Muistin toimitusjohtajan Olli-Pekka Leskisen ja Päämajamuseon amanuenssin Emma Martiskaisen johdolla.

Museokierroksen alussa Leskinen toteaa, että Muistin päätehtävä on kertoa sodasta edistääkseen rauhaa. Lisäksi näyttelyssä halutaan nostaa esille yksilön kokemus sodasta. Apuna käytetään uusinta teknologiaa.

Muisti sijaitsee vuonna 1937 valmistuneessa Mikkelin Päämajakoulussa, jossa opetustoiminta loppui kahdeksan vuotta sitten. Samoihin aikoihin syntyi myös ajatus sotahistoriakeskuksen perustamisesta Mikkeliin, sillä Lappeenranta oli aiemmin luopunut vastaavasta hankkeesta.

Uusi museo tulee täydentämään Mikkelin sotahistoriallisten kohteiden joukkoa. Muistin lähin ulkomainen esikuva on Tukholmassa sijaitseva, muutama vuosi sitten uusittu Armémuseum. Vaikutteita on saatu myös Belgian Ypresissä sijaitsevasta In Flanders Fields -museosta, jossa teemana on ensimmäinen maailmansota.

Muistin ensisijaiseksi kohderyhmäksi on ajateltu Mikkelin ympäristön asukkaiden lisäksi pääkaupunkiseudulta Saimaalle tulevia kesäasukkaita. Sosiaalista mediaa on hyödynnetty markkinoinnissa tehokkaasti jo ennen museon avaamista. Tässä vaikutteita on antanut Lontoon Imperial War Museum, jolla on vahva verkkobrändi.

Muistin toisessa kerroksessa näyttely alkaa huoneesta, jossa kuvataan sotaa ennakoivaa aikaa. Sota ei ole vielä syttynyt, mutta merkkejä tulevasta maailmanpalosta on ilmassa.

Näyttelyssä sotaan voi myös tutustua henkilötarinoiden kautta. Vaihtoehtoja on kuusi, joista museovieras valitsee näytöltä eniten itseään kiinnostavan. Tämän jälkeen vieras siirtyy saamansa mikrokortti mukanaan pienestä teatteritilasta toiseen ja kulkee viisitoista minuuttia kestävässä tarinassa askel askeleelta eteenpäin. Tulevaisuudessa museon on tarkoitus tuottaa myös pelillisiä tarinoita, joissa vierailijan tekemät valinnat vaikuttavat kertomuksen etenemiseen.

Muistin ensimmäisessä näyttelyssä mukana ovat sekä aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen, ministeri Väinö Tanner että tyypillistä sotilaan tarinaa edustava Onni Aaltonen.Kertomukset ovat todellisuuteen perustuvia ja niiden toteuttamisessa on käytetty apuna ammattikäsikirjoittajia sekä tuotantotyöryhmää, johon kuului näyttelijöitä ja avustajia.

Päätän lähteä Onni Aaltosen matkaan ja siirryn pieneen teatteritilaan. Siellä Suomi-konepistoolia käsissään pitelevä Aaltonen alkaa kertoa Turun murteella muistojansa sodan kovimmista taisteluista.

Sodan ja rauhan keskus Muisti sijaitsee aivan Mikkelin keskustassa. Kuva: Pihla Liukkonen

Seuraavaksi tarkastelen digitaalista karttaa, joka kertoo maailmansodan etenemisestä ja ideologisesta taustasta. Ohitan tilan, johon tulee Juhana Moisanderin taideinstallaatio kuvitteellisesta johtajahahmosta.

Museoon kuuluu myös huone, johon on ikärajasuositus. Siellä esitellään kuvin sodan hirvittävimpiä puolia: tappamista, kuolemaa ja mielenterveyden järkkymistä. Näkökulma on uusi suomalaisissa sotamuseoissa, joissa ei yleensä ole kuvia haavoittuneista tai kaatuneista. Sodan raadollisuus halutaan esittää realistisella tavalla, koska nykyisin median ja tietokonepelien tarjoama kuva sodasta on usein vääristynyt.

Pienissä teatterikopeissa muutun alussa kuvatuksi miljoonalinnakkeen vartiomieheksi. Kolmiulotteisen maiseman luomisessa on käytetty kuvien ohella apuna linnakkeen komentajan, kapteeni Antero Kallion antamia tietoja.

Muistin vieressä sijaitsevassa Päämajamuseossa voi tutustua sodan johtoon ja Mannerheimin työhuoneeseen, karttahuoneessa on esillä suuri alkuperäinen rintamakartta.

Päämajasta pääsee taas kätevästi Muistin uudelle puolelle, jossa näytöltä voi tutkia, mitkä sanat korostuivat rintamalta lähetetyissä kirjeissä sodan eri vaiheissa. Lähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sota-ajan kirjekokoelmaa.

Näyttelyn loppupuolella esitellään propagandan roolia sodassa sekä naisten ja lasten kokemuksia. Huoneen keskelle tulee kokonainen yhden perheen Karjalasta tuoma evakkokuorma.

Viimeisessä näyttelytilassa teemana on sodan muistaminen sodan loppumisesta nykyaikaan asti. Suomalainen näkökulma täydentyy muiden maiden kokemuksilla. Vaikka Suomessa YYA-sopimus asetti tietyt rajoitteet muistelulle, esimerkiksi Saksassa sodan käsittely oli huomattavasti vaikeampaa natsiaikaan liittyneiden moraalisten kysymysten takia.

Museokierros Muistissa tekee minuun historiantutkijana myönteisen vaikutuksen. Moniin muihin suomalaisiin ja ulkomaalaisiin sotamuseoihin verrattuna Muistin näkökulma on kansallisen sijaan globaali. Näyttely korostaa yhteisön sijaan yksilön kokemusta. On tärkeää, että sota ja sen hirvittävyys muistetaan edelleen kun viimeisetkin veteraanisukupolven edustajat ovat poistumassa joukostamme. Museo välittää omalta osaltaan kokemusta eteenpäin yhä uusille sukupolville.

Teksti: Ville Jalovaara

Tutustu Sodan ja rauhan keskus Muistiin >>

Juttu on alunperin julkaistu Museo-lehden numerossa 02/2021. Tilaa Suomen ainoa museoalan aikakauslehti kätevästi verkkolomakkeella.

Tilaa Museo-lehti tästä >>